tiistai 10. helmikuuta 2015

Muodostelmaluistelijoita

Pääsin sunnuntaina kuvaamaan Espoon Barona Areenalle kahta aikuisjoukkuetta: toinen Tampereelta ja toinen Oulusta. Yhdistävänä tekijänä molemmissa Oulu ja oululaiset ystäväni. 

Sunnuntai alkoi vähän turhankin aikaisin istuessani autossa hallin parkkipaikalla odotellen hallin aukeamista. Olin itse aamuvirkkuna ihmisenä kirjannut alkamisajankohdan väärin kalenteriin. Tosin heräsin tapani mukaan ennen herätyskelloa, joten eipäs se haitannut. Vähitellen parkkipaikka täyttyi autoista, joista purkautui pukupusseja kantavia toinen toisistaan kauniimpia naisia upeine kampauksineen. 

Luistelu oli elämys! Katsomosta katselin upeita esityksiä toisensa jälkeen - aikuisia naisia, jotka nauttivat saadessaan liitää jäällä kauniissa asuissaan, meikeissään ja koko joukkueella hiukset tiukasti samalla lailla aseteltuna. 

Muistin kamera kädessä katsomossa istuessani sen fiiliksen, millä aikanaan itse pikkuluistelijoiden hiuksia laitoin samassa katsomossa. Aikoinaan kaksi lastani oli mukana muodostelmaluistelujoukkueessa. Lasten jatkuva harjoituksissa kulkeminen sytytti myös minulle lajiin intohimon, mikä ei suinkaan näkynyt luistelutaidoissani vaan enemmänkin innossani osallistua seuran taustatoimintaan. 


Alussa toimin lasteni joukkueen rahastonhoitajana, jonka luokse koko lähinnä tytöistä koostuva lapsilauma kokoontui askartelemaan joukkuelakanaa. Lapseni pitivät siitä, erityisesti poikani! Myöhemmin innostukseni vie minut koko seuran rahastonhoitajaksi, minkä jälkeen sainkin kesken työpäivän ihmetellä, missä päin eurooppaa seniorijoukkueen bussimaksut menivät, kun eivät olleet oikeaan paikkaan löytäneet. Huomasin kuuluvani näihin turhan innokkaisiin vanhempiin, kun en olisi halunnut antaa lasteni lopettaa harrastusta: annoin periksi vasta molempien tinkimättömän perustelun jälkeen. Mistä lienevät perineet periksiantamattomuutensa.

Mutta takaisin sunnuntaihin: mitä taituruutta! Muodostelmaluistelussa yhdistyvät koko joukkueen samanaikaisesti tekemät taitoluistelun liikkeet musiikkiin ja lopputulos parhaimmillaan kaunista, esteettistä ja harhaisen kevyen näköistä jäällä liitelyä: laji ei todellakaan ole helppo. Esityksiä katsellessani kuvittelin ryhmäliikuntatunteja, joissa yksinkertaisetkaan kuviot eivät onnistu samaan tahtiin: näiden kuvioiden tekeminen on vaatinut satoja ja satoja harjoitustunteja, sitkeyttä ja halua onnistua! Muutama kompastuminenkin jäällä nähtiin. Jäältä poistumisen jälkeen kompastunut luistelija sai joukkueelta paljon halauksia: joukkuelajin hyvä puoli on juuri se, että tukea saadaan ja annetaan.

Kuvasin kahta joukkuetta toiveenani saada kerättyä samalla varoja kehitysmaiden naisten ja tyttöjen koulutusta varten. Kuvaajana olen amatööri, vaikkakin laji herättää minussa intohimoja samoin kuin moni muukin harrastamani asia. Kuvat ovat joukkueiden käytössä hintana nk. omantunnon mukaan hyvän asian puolesta Kapua Bolivia 2015 -hankkeen hyväksi. 

Jos sinulla on tarvetta kuville ja olet valmis tukemaan kehitysmaita, kutsu minut kuvaajaksi mukaan! Ammattilainen en ole enkä ammattilaisen hintoja myöskään veloita, mutta vuoden 2015 ajan olen valmis antamaan tämänkin panokseni kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen eteen.

Ja joukkueet: mikäli piditte kuvistani ja toivotte minun tulevan kuvaamaan seuraaviin kisoihin, pistäkää panoksenne tänne:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti