Klikkaa mua!

Teimme diilin, jossa Aureolikselle tavoitellaan 500 tykkääjää. Ja mitäs tykkääjät saavat? Tietenkin infoa Aureoliksesta, mutta sen lisäksi tykkääjien kesken arvotaan kaksi lippua LIVE AID Uusi Lastensairaala 2017 -megakonserttiin. Ja tykkääjät tukevat myös Kapua Bolivia -hanketta, sillä tykkääjien määrän täytyttyä lahjoittaa Aureolis 500 € kehitysmaiden lasten ja naisten tukemiseen.

Nyt menee kyllä mainonnan puolelle, mutta näin pankkialan ammattilaisena on todella mukava tehdä töitä muiden ammattilaisten kanssa. Joskus on tullut törmättyä muunkinlaisiin tietotekniikka-alan säheltäjiin. Hyvän kumppanin löytäminen on välillä vähän arpapeliä. Luotettava kumppaniyritys on välillä kultaakin kalliimpi asia ja sitä Katjan luotsaama firma on todellakin minulle ja edustamilleni yrityksille ollut. Ja tämä kehu tuli ihan pyytämättä ja yllättäen - ainakin Aureolikselle.

Kuva: Tapio Autelo

Itselleni klikkailusta tulee ensimmäisenä mieleen valokuvaus, sillä kamera kädessä klikkailu kuuluu lempiharrastuksiini ja sieltähän osa ystäväpiiristänikin on kotoisin - valokuvauskursseilta. Täytyy tunnustaa, että moniharrastajana olen hieman kateellinen näihin enemmän valokuvaukseen perehtyneiden ystävieni edistymisestä. Sen sijaan, että lähtisin yömyöhään kuuta kuvaamaan, minä tyydyn aamulla painamaan tykkää-nappia ystävieni jälleen niin upeisiin yökuviin. 

Kuva: Tapio Autelo

Kuvassa olevan bolivialaisen pikkutytön katse on pysäyttävä. Tämä pikkuinen lienee parempiosaisia, ainakin uuden näköisistä vaatteista päätellen. Tapio on ottanut parin vuoden takaiselta reissultaan paljon upeita kuvia, joista voi näillä sivuilla esitellä vain harvoja. Toivoisin itsekin onnistuvani matkakuvissani yhtä hyvin kuin Tapio: onneksi tässä on vielä jokunen kuukausi aikaa harjoitella kuvaamista. Kuvaustaitoni ovatkin sitten arvioitavissa matkan jälkeen näiltä sivuilta.

Kuva: Tapio Autelo

Yllä olevan tytön tarinan haluaisin tietää. Turisti ei yleensä näe muuta kuin ulkoisia asioita, taustalla voivat asiat olla hyvin tai huonosti - toivottavasti ei sentään hyvin huonosti. Nepalissa oppaamme (se englantia puhuva) kertoi meille halunneensa mennä rakkausavioliittoon, mutta ei ollut löytänyt sopivaa naista. Hänen vanhempansa olivat järjestäneet hänelle vaimon, jonka oppaamme oli tavannut ensimmäistä kertaa häissään. 

Itse olin hieman yllättynyt, että oppaamme kertoi asiasta meille ja sekin yllätti, että järjestetyt avioliitot ovat vielä yleisiä Nepalissa. Meitä tietenkin kiinnosti kuulla, onko oppaamme onnellinen avioliitossaan. Vajaan vuoden ikäisen tytön isänä hän sanoi välittävänsä, jopa rakastavansa vaimoaan, mutta ei tiennyt, saako hän vastarakkautta puolisoltaan. Hän meni hyvin hiljaiseksi ja apeana sanoi, ettei edes tiedä, onko vaimo onnellinen. Hän olisi halunnut rakkausavioliiton. Tämän kuultuamme emme enää osanneet kysyä mitään. Hiljenimme. 

Kathmandu: itse ottamani kuva katulapsista 2008

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat ja nämä kuvat toivat mieleeni oikeastaan enemmänkin, mitä olisin halunnut. Kaivoin esille Nepalin matkaltani kuvan, joka kosketti minua kuvan ottamishetkellä melkoisesti. En ensin ymmärtänyt tilannetta: ihmettelin vain, mitä lapset tekevät roskalavalla. Jäin lähelle katselemaan lapsia ymmärtämättä olevani mahdollisesti vaarassa varakkaan näköisenä länsimaisine vaatteineni ja selvästi joukosta erottuvine vaaleine hiuksineni. Siinä silmieni edessä nämä nuoret pojat, lapset, etsivät poltettavaa roskalavalta ja täyttivät pussinsa liimalla impatakseen. Aamu oli viileä ja selvästi osa pojista paleli. Näistä asioista lukeminen on yksi asia, tilanteen paikan päällä näkeminen ihan eri juttu: se sattui sydämeen.

Yksi some-ystävistäni kysyi minulta sivullani, miksi tuetaan vain tyttöjä ja annetaanko poikien jäädä katuojaan. En tiennyt, miten suhtautuisin sellaiseen provokatiiviseen viestiin, joten poistin viestin vastaamatta mitään. Viestin poistaminen hieman harmitti jälkikäteen, sillä olisin voinut vastata siihen niin kuin asiasta ajattelen. Jos nyt satut tunnistamaan itsesti tästä tekstistä, ymmärrät toivottavasti, että poikienkin kohtalo koskettaa - ei tällaista lapsuutta toivoisi kenellekään! 

Tarkoitukseni oli kirjoittaa ehkä hieman humoristiseen tyyliin, mutta tänään kuvat kertoivat minulle toisenlaista tarinaa. Minulle tärkeä ystävä on sanonut monta kertaa, että ne asiat tapahtuvat, joiden on tarkoitus tapahtua - ei näillä sanoin, mutta tällä ajatuksella. Ehkä näillä kuvilla ja kokemuksillani pystyn kertomaan sen, miksi tähän projektiin alun perin halusin lähteä mukaan.

Yhdellä hiiren klikkauksella on mahdollista tukea sekä kehitysmaiden että suomalaisia lapsia. Jos Aureolis saa 500 tykkääjää, Aureolis lahjoittaa 500 € Kapua Bolivia 2015 –hankkeelle. 

Tykkää sinäkin: https://www.facebook.com/aureolis