Naistenpäivää

Tullessani lauantaina Kapua-tapaamiseen olin niitä harvoja, jotka ennen puoltapäivää kävelivät Hakaniemen torin laidoilla. Edellisenä viikkona tori oli täynnä kojuja ja ihmisiä, vilinä oli melkoinen. Nyt oli täysin hiljaista.

Kiireisen kävelyni keskeytti mies, joka hymyillen ojensi minulle ruusun: "Hyvää naistenpäivää!" Hymyilin takaisin, sillä ainahan on kiva saada ruusu mieheltä. Vasta myöhemmin huomasin ruusun sisältävän pienen kortin, jossa oli piirretty miehen kasvot. Toiselta puolelta löytyi myös omakätinen naistenpäivän toivotuskin. Hieman harmittaa valokuvien laatu, sillä unohdin kamerani kotiin ja tämäkin otos räpsäistiin kännykällä. Voi olla, että joissakin kännyköissä on hyvä kamera, mutta minulla ei ole onnea sellaista omistaa.

Aamupäivän  Kalle ja Mina kertoivat meille kehitysvammaisten arjesta ja Kynnys ry:n tekemästä kehitysyhteistyöstä. Miten voisikaan kuvitella elämää kehitysmaissa, jossa on köyhää ja ihmisoikeudet retuperällä ja sen lisäksi on vielä nainen ja kehitysvammainen? Miten terveellä itsetunnolla varustettu suomalaisnainen voi edes arvata, millaista elämä on, kun koko elämän ajan on pidetty kotipiikana ja hävetty perheeseen syntynyttä vammaista? 

Kapua-videon työstäminen oli iltapäivän ohjelmassa. Teema "kasvottomuus" oli valittu jo etukäteen samaten kuin valkeat naamarit. Sanoja ei videossa kasvottomat tarvitse, mutta ne ovat sydämissä sisällä lausumattomina.

Raskaasta teemasta huolimatta meillä oli myös hauskaa!

Sunnuntaiksi siirryimme väestöliiton tiloihin kuulemaan heidän kehitysyhteistyöstä. Aiheet olivat vähintään yhtä raskaita kuin edellisenä päivänä. Afrikassa edelleen vallitsevat kulttuuriin kuuluvat perinteet polkevat pienten tyttöjen ihmisoikeuksia raastavalla tavalla. Miten voi edes kuvitella vanhempien pitävän hyvänä ajatuksena, että alle kouluikäinen totutetaan sukupuolielämään ja tulevaan avioliittoon raiskaamalla? Miten muutetaan sukupolvien mittaisia asenteita ja perinteitä? 

Olihan viikonlopussa hauskojakin osioita: Jeren coachaus, mukaamme tulleet konkarikapuajat, keskustelut viikonlopun teemojen ja tulevien tapahtumien suunnittelun ympärillä näin muutamia mainitakseni.

Kotona olikin sitten hieman toinen meininki. Enkä nyt tarkoita lapsiamme. Ne koiran pirulaiset! Oma vikani, kun unohdin jääkaappiin osittaista barf-ruokavaliosta nauttivien koirien herkkupalat. Lampaan sisäelimiä sisältävän koirankupin päälle oli kasattu ruokatarvikkeita. Seuraus: koirankupista oli veri valunut jääkaappiin ja minulla hieman äreä mies, joka oli siivonnut jääkaappia (huom. eikös se hieman niin kuin kuulu asiaan naistenpäivänä, siis että mies siivoaa?).

Päätin antaa sisäelimet koirille siitäkin huolimatta, että olin jo ruokkinut ne kertaalleen. Ylisyönyt koira oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin jääkaapissa haisemaan alkavat sisälmykset (en enää ikinä laita barf-ruokaa jääkaappiin!). Mutta ei yksi ihminen ehdi vahtimaan kahta koiraa... Välittömästi nuorempi rontti kuskasi ruokakupistaan lampaan ruokatorven sekä palan keuhkoja matolle turvaan, ettei vanhempi pääse niihin kiinni. Minä ryntäsin perässä karjuen. 

Onneksi jotkin opetukset ovat jo menneet perille ja sain bortsuni sekä siirtymään eteiseen että pysymään paikallaan samalla kun se tuhosi keuhkonrippeitä eteisen lattialla. Hain pesuveden siivotakseni keittiön verestä lainehtivan lattian (sekä olohuoneen ja eteisen). Sitten vasta huomasin vanhemman koirani varastaneen nuoremman koiran kupista kaiken lopun ruoan. Tasapuolistahan se toki on, sillä vanhus sai vain pienen nokareen. Toisaalta vanhuksen vatsa ei kestä vaihtelevaa ruokaa. Ei siis ole vaikea arvata, mitä seuraavaksi tapahtui.

Pikavauhdilla saappaat jalkaan ja ulos! Ajatus hyvä, mutta olin myöhässä. Vanhukseni oli oksentanut kaiken syömänsä puhtaalle, vastapessylle eteisen lattialle. Ei hätä tämän näköinen: nuorempi koira pisteli poskeensa  jo kertaalleen pureksitut ruoat. Ja ulos. Etovaa? Kyllä.

Näin sitä huomaa, kuinka pienet jutut valtaavat ajatukset. Ruusu kadulta tuntemattomalta mieheltä ja koirien aiheuttama sotku illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Viikonlopun paketti oli sisällöllisesti niin raskas, että jotenkin on omat ajatukset pystyttävä kanavoimaan pienempiin asioihin. Muuten isot asiat valtaisivat mielen liian täysin. 

Kapua 2015 Bolivia on saavuttanut jo yli 10 % tavoitteestaan eli lahjoituksia on tullut yli 11 000 €. Kiitokset kaikille lahjoittajille!  Ja tässä sitten teaseri teille. Tämä dramaattinen kuva on tekemästämme Kapua-videosta, joka ilmestyy jossain vaiheessa nähtäväksenne.