Välillä elämässä on hieman huonompiakin jaksoja. Niin kuin nyt.
Muutama viikko jatkuvaa jomotusta, välillä jopa tuskaksi
yltyvää kipua vie kärsivällisyyden äärirajoille. Lääkkeiden tiukkana
vastustajana ei yöksi otettava särkylääke ole edes vaihtoehto. Paitsi muutaman
viikon jälkeen, kun sopivaa asentoa ei vain löydy ja orastava uni keskeytyy
asennon vaihtamisen aiheuttamaan tuskaiseen viiltoon.
Pitkähkö lääkärikierre oli saanut minut hyvin epäileväksi
avun suhteen, mutta eivät ne fyysiset kivut taida aina itsestään parantua. Kiitos
hyvän työtoverin päätin yrittää vielä kerran.
Sain nimen ja varasin ajan.
Fysioterapeutti kuvasi kivun aiheuttajaa sukkahousuiksi,
jotka vinossa ollessaan hankaavat eri puolilta. Olen koko ajan kuvitellut kivun
olevan ristiselässä, mutta fysioterapeutin hierottua jalkapöytääni kipuni
helpottuivat siedettäviksi. En ollut tiennyt jalkapöytäni olevan kosketusarka. Vielä
enemmän helpotusta sain, kun hän hieroi reittäni sivusta. Hieronta oli lähes sivelyä,
sillä reidessäni olikin – yllätys, yllätys - todellinen kipupesäke. Hetken
kuluttua kipu hieman hellitti ja hän kertoi käsittelyn riittävän tällä kertaa.
Lopuksi hän näytti, miten jalkani taipuu käsittelyn jälkeen.
Ennen käsittelyä maatessani selälläni vasen jalkani nousi koukkuun, mutta en
saanut sitä käännettyä yhtään kohti vatsaani. Oikea meni helposti. Käsittelyn
jälkeen huomasin jalkani taipuvan kohti vatsaa vaikeuksitta ja kivutta. En
olisi itse sitä uskaltanut edes yrittää.
Tämä oli hyvä alku. Toivottavasti jatko on yhtä hyvä, sillä
viime viikkojen kaltaisten kipujen kanssa en voi kuvitella jaksavani enää
pitkään. Periksi en anna ja fillarointi ja pitkät kävelylenkit ovat kuuluneet
ohjelmaani niin kuin aikaisemminkin. Realistina
täytyy kuitenkin myöntää, että tuleva matka on vaarassa, jollen saa
sukkahousujani suoraksi.
Ja aina näillä ikävimmillä asioilla on se positiivinenkin
puoli. Kun en ole pystynyt juoksemaan normaalisti, olemme edistyneet Pennin
kanssa agilityssä melkoisesti. Olen joutunut hakemaan optimaalisen reitin
minimijuoksuin ja ohjaamaan Penniä aikaisempaa paljon tarkemmin: tulokset ovat
olleet todella hyviä! Paimennuksessa olisi eilen pitänyt juosta hieman enemmän,
mutta onneksi pystyin sen verran juoksemaan, että pääsin useamman kerran
oikeaan kohtaan tukemaan Penniä. Kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti