Viime aikoina on ollut monenlaista touhua sekä Kapuan tiimoilta
että muutoinkin. Vaikka kirjoittamiseen
ei enää ole aikaa löytynytkään, on muutama valokuva kuitenkin kiireiseltä
viikolta kameran muistikortille tallentunut.
Norjan reissumme oli hauska, opettavainen ja erilaisia
ajatuksia herättävä. Mukana Norjasta minun ja Pennin suhteeseen tuli
uudenlaista tiukkuutta, jota en toistuvasta palautteesta huolimatta onnistunut
sisäistämään aikaisemmin. Hiljaa hyvää tulee, vaikka nopeampaa kehitystä toivoisinkin - siis itseänihän minä tarkoitan.
Viime viikkoni Suomessa vastaa normaalitilanteessa kuukautta: aikatauluja, myöhästymisiä ja uusia aikatauluja. Todella upean puolituntisen pääsin viettämään keskiviikkona ystäväni tyttären valmistujaiskonserttia kuunnellessa. Monet kerrat olin ajatellut mennä kuuntelemaan nuorta lupausta livenä. Nyt päätin raivata kalenteristani väkisin tilaa. Ja kyllä kannatti!
Perjantai –ilta kului kuopukseni kanssa korvapuusteja leipoessa. Aina välillä sitä vain hämmästelee, miten upean nuoren onkaan onnistunut kasvattamaan: oma-aloitteisen ja touhukkaan. Vaihto-oppilashakemuskin lähti nopeammin kuin äidin ajatus. Poika on vauhdikas liikkeissään, kun jotain todella haluaa. Tuli muuten herkullisia korvapuusteja.
Ja lauantaina oli vihdoin pitkään odotettu Lastenjatsit –tapahtuma
Espoon Kulttuurikeskuksessa.
Kapuaja-kavereiden kanssa onnistuimme järjestämään
upean tilaisuuden, jossa yli sata lasta pääsi askartelemaan marakasseja. Osa näistä onnellisista lähti kotiinsa upeat maalaukset
kasvoillaan. Tällaista Kapuamisen pitää ollakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti